Pitkästä aikaa...

Terve sinne koto Suomeen! Pahoittelen aluksi, ettei ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. On ollut mielettömän kiire, heti herättyä olen käynyt kiertelemässä kaupungilla ja monesti palannut vasta yhdentoista aikoihin. Sapporossa on todella paljon nähtävää!

Elikkä matka Japaniin onnistui hyvin. Lennolla en juuri unta saanut, onneksi olin ottanut lääkettä, ettei flunssa, joka iski juuri ennen matkaa, haitannut paljoakaan. Lentomatka oli mielenkiintoinen, ensi kertaa koneessa oli jokaisella oma televisio, josta saattoi pelata pelejä, katsoa elokuvia, tv-sarjoja yms., joten matka sujui hyvin unenpuutteesta huolimatta. Auringon nousu lentokoneesta katsottuna oli myös upea. Sopiva teema, matkalla Nousevan Auringon Maahan :)

Tulee ihan Lion King mieleen

Osakassa sitten piti odottaa monta tuntia. Pääsin kuitenkin tarkastusten läpi ja sain laitettua laukun jatkolennolle kohti Sapporoa. Lennolla jaettiin paperit, joihin piti täyttää, toiko maahan jotain tullattavaa. Itselläni ei mitään ollut, mutta täytin lapun silti. Sääli, että tein sen lyijykynällä, joten homma piti tehdä uudestaan kuulakärkikynällä.
Eipä Osakassa mitään sen kummempaa tapahtunut, kiertelin vain ympäriinsä ja kokeilin juoma-automaattia. Niihin käy setelitkin. Mietin myös repun laittamista säilöön odottelun ajaksi, mutta luovuin ajatuksesta, pidin sen lopulta mukanani. Katselin kuitenkin listaa siitä, mitä ei saanut pistää lokeroihin ja silmiini pisti jotain erikoista: Alussa oli ihan ymmärrettäviä asioita, kuten ei liian isoja rahasummia, lisäksi eläimiä, minkä vielä ymmärtää, mutta sitten.... "Dead bodies". Pistää miettimään, mitä sieltä on aiemmin löydetty.

Sapporoon saavuttuani vastassa oli Yoko-san, joka saattoi minut junalla asunnolleni. Asunnolla selvisi, ettei kanrinin-san eli manager ollut kuullut siitä, että ihmisiä oli tulossa tänään. Siinä sitä sitten odoteltiin huoneen valmistumista ja mietin jo, että joudunko viettämään yöni taivasalla. Mutta lopulta pääsin huoneeseeni ja kasan lappuja käteeni, jotka sitten piti lukea.
Testasin ensimmäisenä suihkua, jonka vesi pitää lämmittää kaasulla. Kaasu onkin täällä mielenkiintoinen tuttavuus. Siihen tottuu nopeasti ja olen huomannut, ettei se ole niin vaarallinen kuin kuvittelin. Lämmitystä en ole vielä käyttänyt, yritän säästää. Tässä muutamia kuvia huoneestani.

                 Tämä on vessa suihkuineen, tämän takia halusin juuri tämän kämpän

                                         Keittiö ja eteinen, vasemmalla ovi vessaan

                               Yleisnäkymä, matkalaukun takana oleva kaappi on lämmitin

                                                             Pyhistä pyhin

                                                       Vedenlämmitin ja ulko-ovi

Elikkä tämmöinen siisti pieni kämppä. Juuri sopivan kokoinen yhdelle ihmiselle sotkettavaksi. Nyt viikon jälkeen on jo kotoinen olo. Edelleen vähän kummastuttaa, ettei tyynyssä ole höyheniä tai muuta pehmustetta... vaan kiviä. Muistuttaa hernepussia. Mutta on ihan mukava pään alusta. Juttelin vähän managerin kanssa ja sain selville, että hän pitää Sibeliuksesta. Tietäisinpä itse tyypistä yhtä paljon kuin hän.

Ja sitten pääasioihin... Seuraavana päivänä lähdin käymään Yokon opastuksella ward officessa tekemässä alien registrationin. Se hoitui ihan sukkelaan, täytettiin vain laput ja maksettiin. Saan kortin ensi kuussa, sen ajan pitää pitää paperilappua mukana. Samalla hoidettiin pakollinen National Health Insurance. Ärsyttää, että semmoinenkin piti hankkia, vaikka on kattava vakuutus. Mutta tämä vakuutus ei katakaan kaikkea, lääkäri maksuista 70 prosenttia. Postissa tuli sitten lasku siitä ja kävin maksamassa sen postilaitoksella tässä eilen. Hyvin pärjää japanilla sielläkin, vaikkei kokemusta paljon ole.

Ja postilaitoksesta... Postilaitos on samalla pankki. Siellä kävin avaamassa tilin, mutta sain kuulla, etten voi siirtää Suomesta rahaa tilille 6 kuukauteen. Onneksi lyöttäydyin seuraavana päivänä yhteen vastatulleiden Annan ja Kristiinan (venäläinen) kanssa. Hekin halusivat rahansiirron, joten heidän oppaansa (Miwa) lähti kiertämään paikkoja kanssamme. Missään ei tärpännyt. Mutta saimme sitten ISC:ssä kuulla Akilta, että North Pacific Bankissa rahansiirto on mahdollinen. Huomenna olemme sitten menossa sinne avaamaan tilin ja voin siirtää sitten rahaa tililtäni tänne netin kautta. Rahaa säästyy :) Aion ostaa kännykänkin, näyttää tulevan tarpeeseen, sekä pyörän. Kaikki liikkuu täällä pyörällä ja niitä myydään halvalla tuossa kampuksella. Käyn katsomassa huomenna löytyykö sopivaa.

100 jenin kaupat Japanissa ovat käteviä. Niistä löytyy oikeasti kaikkea. Melkein kaikki maksaa sata jeniä (kuten nimi kertoo), paitsi jotkin kalliit tarvikkeet. Vessapaperi kannattaa kuitenkin ostaa muualta: sitä on hintaan nähden vähän yhdessä paketissa. Muuten suosittelen lämpimästi. Ieon on hyvä supermarketti täällä, sieltä saa vaikka mitä, eikä ole kovin kallis.

Tänään oli orientaatio ja saatiin tietää vähän enemmän opiskelusta ja kursseille ilmoittautumisesta. Pari kurssia sattui samalle ajalle, joten toisesta pitää luopua (Ah, valintoja). Valtavan tietotulvan jälkeen oli tutustumista, mikä tapahtui pienessä huoneessa, jossa kaikki huusivat. Hirveä meteli. Mutta sitä tuli tutustuttua ihmisiin.

Tässä taisi olla tärkeimmät asiat... Kirjoitan sitten myöhemmin lisää ja pistän enemmän kuvia. Tällä hetkellä kone alkaa temppuilemaan (sitä se yhteinen nettiyhteys teettää), joten lopetan tältä erää. Pyrin huomenna kirjoittamaan lisää vapaa-ajasta täällä Japanissa, jos aikaa on. Oyasumi nasai! (Hyvää yötä!)

Huomenna lähtö!

No niin, viimeinkin on sitten lähdön hetki koittanut. Huomenissa sitä sitten ajellaan lentokentälle, joten seuraavan kerran kirjoitan luultavasti Japanista.

Pakkaus on hoidettu, jollain kumman konstilla kaikki mahtui yhteen laukkuun! :) Loput tavarat
 meneekin reppuun. Pakkaaminen oli aika hidasta hommaa, piti etsiä tavaroita ympäri taloa. Koirakin sitten aavisti, että joku on lähdössä ja vaikutti oikein innostuneelta...

Raukka ei aavista, ettei se pääse mukaan. Saa nähdä, miten se pärjää ilman minua vuoden. Tulee kyllä ikävä sitä joka öistä kuorsausta sängyn alla.

Toivottavasti  matka sujuu hyvin ja minä ja tavarat päädytään samaan paikkaan! Japan, here I come!

Lähtö lähenee

Alle viikon päästä sitä sitten lähdetään. Odotellessa yritän tässä opetella puhumaan englantia takeltelematta :) Kieltämättä alkaa hieman jännittää. Matkalaukkukin on jo raahattu sisälle.
Teinkin tässä äsken pakkauslistaa. Hankala suunnitella, mitä ottaa vuoden kestävälle matkalle mukaan. Ainahan voi ostaa paikan päällä, mutta rahaa ei ole loputtomasti, joten otan mieluiten kotoa mukaan. Pitää huomenna katsoa vähän tarkemmin, mitä vaatteita kannattaa ottaa mukaan. Nyt on ylhäällä, vaan nerokkaasti "t-paitoja, housuja, sukkia..." Ehkä pitää suunnitella laukun täyttöä hieman huolellisemmin :P Jos jotakin kuitenkin unohtuu niin aina voi pyytää vanhempia lähettämään postilla. Sekin tosin maksaa, joten välttelen mieluiten sitäkin vaihtoehtoa.

Yritän myös saada siskolta lainaa Nintendo DS:ää. Ei se sitä muutenkaan paljoa käytä, minun huoneessa se kone aina on. Mutta se inttää "se on minun". Ei olisi pitänyt ostaa sitä sille syntymäpäivälahjaksi. Rahat meni hukkaan.
Siis, enhän minä sitä pelaamisen takia mukaan halua, en tietenkään. No ehkä vähän :P Olis se aika mukavaa ajavietettä 10 tunnin lennolle. Mutta pääsyy on se, että haluaisin siellä Japanissa lukea japanilaisia kirjoja, kun pääsen siellä kirjastoon käsiksi. Ja vaikka osaankin hiraganaa ja katakanaa lukea, niin kanjit on vähän hankalampia. Osaan vähän päälle 100 yksikertaista kanjia.
Useat käyttää electronic dictionarya, jolla voi helposti etsiä kanjit. Ne vaan maksaa yli 200 e, useimmat enemmänkin. Viisikertaa halvemmalla (oikeasti, 40 eurolla) sais DS:lle samanlaisen, oikeastaan monet kehuu, että se on jopa parempi http://www.play-asia.com/paOS-13-71-9g-49-en-70-198v.html . Suosittelen kaikille, jotka haluaa oppia kanjeja, tuo kääntää ne englanniksikin. Halpa, jos omistaa DS:n.
Kerrankin pelikoneesta olis oikeasti hyötyä, mutta ei! Se pitää jättää tänne pölyä keräämään, jotta sisko voi pelata sillä pari kertaa vuodessa. Se pelaa sitä oikeastaan muutenkin vaan, kun minä ostan sille lahjaksi jonkin uuden pelin mitä se on halunnu... Pahus, mie ostan sille liikaa tavaroita.

Ai, että tuntuu hyvältä valittaa. Taidan pihistää sen pelikoneen, ei se yks sitä kuitenkaan huomaa ;) Ainakaan ennen lentokoneen nousua.

Tällä viikolla on kavereitten kanssa tullu sovittua tapaamisia. Keskiviikkona on suunnitelmissa ajo Muhokselle kaveria tapaamaan. Pitää katsoa reitti sinne. Kuulemma puolen tunnin ajomatkan päässä.
Yliopistolta kaverit taas aikoo pitää läksiäiset torstaina. Ehdottivat aluksi viikonloppua, mutta aion viettää sen perheen parissa. Ei tule kuitenkaan vuoteen nähtyä.

Tänään tuli sitten ilmoitus siitä, että sain sen asunnon, jonka halusinkin. Jes, oma kylppäri! Siitä voin mieluusti maksaa vähän extraa. Ja lentokentälläkin tulee olemaan ihminen vastassa. Olin hieman huolissani, koska saavun kentälle hieman myöhään, että tuleeko ketään noutamaan. Kaikki asiat on siis Japanin suunnalla hoidossa. Enää vain kamat kassiin ja menoksi!

Huomenna taidan ottaa kuvia. Sain palautetta, että kuvia tarvitaan :) Maanantaita odotellen.

Junalla Helsinkiin ja takaisin

Mietin, matkustaisinko Helsinkiin VR:llä vai Norwegianilla, molemmat kun ovat halpoja vaihtoehtoja. Päädyin matkustamaan junalla, koska rautatieasema oli kävelymatkan päässä Japanin suurlähetystöstä.

Siinä sitten piti kiiruhtaa aamujunaan. Onnistuin nousemaan oikeaan junaankin ja löytämään paikkani. Mikäs siinä sitten istuskellessa. Nukuttuani parisen tuntia pelailin NDS:ää ja PSP:tä ja luin kirjaa eväitä syöden.
Matka olisi kuitenkin ollut mukavampi ellei äiti neljän lapsensa kanssa olisi ollut samassa vaunussa. Tytöt olivat ihan kiltisti ja osasivat käyttäytyä, mutta pikkupoika hyppeli ympäriinsä ja kiljui täyttä kurkkua. Niin sitä käy, kun vanhemmat päästää lapsen sokerihumalaan. Poika sitten sotki koko vaunun pullaan, suolatikkuihin ja ties mihin. Hiljeni hetkeksi, kun äiti antoi sille DVD-soittimen. Mutta kun pojan sisko yritti pistää sitä soitinta hiljaisemmalle, ettei se häiritsisi muita matkustajia, niin siitähän vasta riemu repesi. Tietenkin tätä ihanaa perhettä piti kestää koko matka.

Löysin perille päästyäni Japanin suurlähetystön nopeasti, se oli ihan vartin kävelymatkan päässä. Siellä osattiinkin odottaa, olinhan soittanut etukäteen ja kertonut todennäköisen saapumisaikani. Astuessani aulaan (joka oli muuten aivan upea, kullatun oloinen), piti pyytää vahtimestaria vapauttamaan hissi oikeaan kerrokseen, muuten hissi ei lähtenyt liikkeelle (nimimerkillä "kokeiltu on"). Oikeassa kerroksessa sitten mennään ovelle ja painetaan kelloa ja kerrotaan millä asioilla ollaan. Ovi aukeaa ja vastassa on vartija ja metallinpaljastin. Kirjoitetaan nimi ylös, kävellään metallinpaljastimen läpi tiskille ja perillä ollaan!

Tiskillä sitten annetaan vain kaikki tarvittavat paperit: täytetty viisumihakemus (jonka voi ladata netistä suurlähetystön sivuilta); passi ja passikuva; yliopistolta saatu certification of eligibility. 25 euron maksu annetaan vasta, kun palataan noutamaan viisumia. Koska olin saapunut ennen heidän taukoaan, minulla oli paljon aikaa ennen kuin pystyin hakemaan viisumin.

Joten lähdin etsimään ruokapaikkaa! Törmäsin lähellä Helsingin tuomiokirkkoa kiinalaiseen ja käväisin siellä syömässä, hintakin oli kohdallaan. Sitten kiertelin vähän aikaa kaupungilla. Neuvoksi: Ei kannata ottaa kauheasti tavaraa mukaan. Raskaan laukun kantaminen väsyneenä ei ole järin mukavaa, varsinkaan vieraassa kaupungissa. Kaduin, että otin mukaani sen sateenvarjon. Varsinkin kun Helsingissä oli hellekeli. Mutta aika varmasti olisi satanut ellei se olisi ollut mukava. Parempi näin päin :) Aivan upea sää Etelä-Suomessa.
Helsinki on Ouluun verrattuna vilkas kaupunki, joten pää meni hiukan pyörälle enkä tiennyt minne päätäni kääntää. Siihen pitää vain kai tottua, Japanin suurkaupungit ovat hieman isompia ja vilkkaampia kuin Suomen :D Lähiöstä suurkaupunkiin.

Lopulta kävin hakemassa viisumin. Sain mukaani muitakin lappusia sekä ohjeita koskien Alien registrationia. Maksoin ja lähdin siitä sitten kohti rautatieasemaa. Aikaa oli rutkasti odotella junan lähtöä, joten harkitsien kaupungilla kulkemista, mutta painava laukku sai harkitsemaan vaihtoehtoja. Istuskelin rautatieasemalla junaa odotellen.

Paluumatka oli hiljaisempi kuin meno. Olin kuitenkin unohtanut, etteivät maksukortit toimi ravintolavaunussa. Käteistäkään ei sitten ollut, kun en ollut älynnyt nostaa. Joten ruokailu jäi väliin. Onneksi olin kuitenkin ostanut juotavaa asemalla, joten hyvin matka loppujen lopuksi sujui. Juna oli kyllä hieman kylmä yöaikaan junan suunnatessa kohti pohjoista, mutta se ei haitannut.
Lopulta minä sekä painava laukkuni sateenvarjoineen ja viisumeineen saavuimme Ouluun. Ensimmäinen asia mikä kotona tulee mieleen? Ruoka. Mikään ei voita keskiyön ateriaa rankan reissun jälkeen. Onnistunut matka. En pitkästynyt, sain sen mitä lähdin hakemaan, en hukannut mitään ja selvisin yhtenä kappaleena! Menestys!

Lisätietoa: Viisumi on välttämätön kaikille, jotka suunnittelevat viipyvänsä Japanissa yli 3 kuukautta. Pelkkä viisumi ei riitä, vaan paikan päällä on suoritettava alien registration. Ymmärtääkseni siihen saadaan kuitenkin apua. Ja jos ei saada niin aina voi pyytää. Luotan aina paljon (vähän liikaakin) siihen, että kaikki päättyy lopulta hyvin, joten etukäteen stressaaminen on turhaa. Tykkään vain stressata mitättömillä asioilla, tunnen itseni silloin paljon pätevämmäksi kuin todellisuudessa olen :D Eikä tässä odotellessakaan ole muuta tekemistä. Paitsi laskeskella päiviä. 9 päivää lähtöön...

Valmistautuminen matkalle

Vastaanottava yliopisto huolehtii monista asioista, kuten asunnon hankkimisesta ja sen sellaisesta. Lisäksi monet asiat pystyn hoitamaan vasta paikan päällä. Mutta joidenkin asioiden kohdalla täytyy olla omatoiminen ja miettiä, mitä täytyy tehdä ennen matkalle lähtöä. Suosittelen kysymään entisiltä vaihtareilta neuvoa tai seurailemaan blogeja. Taustatiedot on kuitenkin hyvä selvittää ja ottaa oppia muista.

Terveys on yksi asioista, jotka kannattaa hoitaa ennen vaihtoon lähtöä. Viittaan tietenkin rokotuksiin (ja lääkkeisiin, jos niitä tarvitsee). Itse varasin rokotuksille ajat haun aikana suoritetun terveystarkastuksen yhteydessä. Otin sekä B-hepatiitti että Japanin aivokuumerokotteen. Valmiina minulla oli jo A-hepatiitti, joten sitä ei tarvinnut laittaa. Kannattaa tarkistaa myös perusrokotukset, ne ovat ilmaisiakin. Itselläni jäykkäkouristus piti uusia.
B-hepatiitti maksoi n. 30 euroa/1 rokote ja niitä tarvitaan kolme. Se kannattaa ehdottomasti ottaa. Todennäköisyys saada aivokuume on pieni, mutta jos rahaa riittää, kannattaa varalta ottaa. Rokote on kuitenkin kallis (120 euron luokkaa) ja niitä tarvitaan kaksi.

Yksi tärkeä asia on myös vakuutuksen hankkiminen. Se saattaa tuottaa ongelmia, jos matkan kesto on pidempi kuin 3 kk. Lisäkuukausilta pitää maksaa erikseen lisämaksua, jolloin hinta on aika korkea. Kuitenkin kannattaa ottaa kunnon vakuutus, joka korvaa kaiken. Jos sattuu sairastumaan, voivat lääkärilaskut pahimmillaan nousta yli 10 000 euron. Tuollaiset velat jättäisin itse hankkimatta.

Hokkaido Universityyn hakiessa haetaan samalla JASSO-stipendiä, joka on erittäin kattava. Mahdollisuudet sen saamiseksi vain ovat aika pienet, enkä itse kuulunut niihin onnekkaisiin, jotka tämän saivat. Stipendejä kannattaa kysellä, mutta niitä jaellaan eniten teekkareille. Itse tulen toimeen säästöillä ja korotetulla opinto- ja asuntotuella. Otin lisäksi (vaikka hirvittikin) opintolainan. Niillä rahoilla tulee kyllä opiskelija hyvin toimeen, kunhan muistaa tehdä itselleen budjetin.
Kannattaa myös nostaa Suomessa jo jenejä. Japanissa ihmiset eivät juurikaan käytä kortteja, vaan kaikki hoidetaan käteisenä. Tämän tähden automaatit ovat harvassa, eikä, sen perusteella mitä itse olen kuullut, kaikkissa edes toimi visa electron. Kannattaa ottaa sen verran rahaa mukaan, että pärjää jonkin aikaa Japanissa ilman automaattia.

Ja miten matkustaminen onnistuisikaan ilman lentolippuja? Lentolippuja ei kannata varata, ennen kuin tietää tarkan lähtöpäivän. Paluupäivän saamme tietää vasta paikan päällä, joten suosittelen joko vuoden kestävää lippua, jossa on avoin paluupäivä, tai ihan vain menolippua. Paluulipun voi ostaa, kun saa tietää päivänä tarkemmin.
Itse päädyin Finnairiin, vaikka se onkin vähän kalliimpi vaihtoehto. Lennän Oulusta Helsinkiin ja Helsingistä Osakaan Finnairilla, Osakassa taas vaihdan yhtiön Japan Airlinesiin, joilla sattui olemaan tarjous lentojen suhteen. Tämä lento viekin sitten suoraa Sapporoon. Koneen vaihtojen välille kannattaa varata aikaa, ei ole mukava huomata, että kone myöhästyy eikä ehdikään jatkolennolle :) Lentokentät ovat suuria, joten niissä kierrellessä kuluu aikaakin. Ei siis kannata sulloa kauheasti tavaraa käsimatkatavaroihin, ellei sitten ota reppua mukaan. Tiedän kokemuksesta miten ikävää on kulkea painavan laukun kanssa monta tuntia. New Chitosen lentokentällä pitäisi sitten jonkun olla vastassa, joten yksin ei tarvitse lähteä metroon hortoilemaan.

Ja viisumin hakeminen jää todennäköisesti viime tingalle. Yliopisto lähettää viisumia varten tarvittavan todistuksen aika lähellä varsinaista lähtöä, muttei silti kannata jättää viisumin hakua ihan viime minuuteille. Viisumi haetaan Helsingistä, Suomen Japanin suurlähetystöstä. Kerron omasta Helsingin reissustani tarkemmin seuraavassa blogikirjoituksessa.

Paperien täyttelyä ja odottelua

Kuten eilen jo lupailin, kerron vähän tuosta Japanin hakuprosessista. Eli tämä minun vaihto-ohjelmani nimi on HUSTEP ja se on Hokkaido Universityn ja Oulun yliopiston kahdenvälinen vaihto.
Varoitan etukäteen: Jos aikoo hakea Japaniin täytyy varautua sekä pitkiin odotuksiin että pikaisiin paperien palautuksiin.

Hakuprosessi lähtee käyntiin netin kautta lähetettävällä hakemuksella. Tämä oli uusi systeemi ja hieman arvelutti, että pääseekö tämä nyt perille asti. Hakemuksen liitteeksi piti pistää motivation letter, jossa piti tyypilliseen tapaan perustella "miksi juuri sinä", miksi haluaa lähteä Japaniin jne. Lisäksi täytettiin monia muitakin papereita, jotka kaikki löytyy vaihtari-sivulta. Mukaan tarvittiin myös suosituskirje opettajalta, minkä saaminen ei tuottanut lainkaan ongelmia, lehtori oli iloinen saadessaan osallistua.

Ja tietenkin piti myös valita kurssit, jotka aikoo kohdeyliopistossa ottaa, ja hyväksyttää ne oman laitoksen koordinaattorilla. Siinä nyt vain oli sellainen pikku probleema, että kursseja ei vielä ollut ylhäällä missään. Netistä löysin kuitenkin edellisen vuoden kurssivaihtoehdot, joten kirjasin ne ylös varmistuttuani siitä, että se kelpaa. Koordinaattorin kanssa ei puolestaan ollut lainkaan ongelmia kurssien kanssa. Koordinaattori vain totesi, että humanistisessa tiedekunnassa melkein kaikki voi hyväksilukea opintoihin. Jos ei muuten paikkaa löydy niin ulkomailla suoritetuille opinnoille voi tehdä kokonaan oman osion. Kätevää.

Kun kaikki paperit oli sitten lähetetty, odoteltiin. Lopulta sähköpostin kautta tuli kutsu haastatteluun. Haastattelu tehtiin osittain suomeksi ja osittain englanniksi. Eipä siinä mitään, hieman hermostutti, mutta koska olen muutenkin lähdössä ulkomaille niin osasin varautua siihen, että kielitaito tarkistetaan ensimmäisenä.
Haastatteluhuoneessa kaikki ehdokkaat (mukana olivat myös Tohokun yliopistoon hakevat opiskelijat) pistettiin istumaan toisiaan vastapäätä ja kaikilta kysyttiin vuoronperään ihan odotettavia kysymyksiä mm. miten matka vaikuttaisi opintoihisi, nopeuttaisiko se valmistumista, miksi haluat lähteä... Haastattelu sujui hyvin ja meille kerrottiin, että myöhemmin tulee viesti, jossa kerrotaan, keitä ehdotetaan Japaniin vaihto-opiskelijoiksi. Sieltä sitten ilmoitetaan, kuinka monta he ovat valmiita ottamaan harkittaviksi.

No, haastattelua seurasi luonnollisesti pitkä odotus. Tarkastelin sähköpostia vähän väliä, purin turhautumista kavereihin... Lopulta tuli viesti, että voisin lähettää hakemuksen Japaniin. Siitä alkoi taas toisenlainen painajainen: hakemus tulisi olla kv-yksikössä alle viikon sisällä!
Hakemusta varten tarvittiin kaksi valokuvaa, piti tehdä englannin kielitesti (joka maksoi 25 euroa), käydä terveydenhoitajan tarkastettavana, johon kuului näytteenanto ja röntgen. Ensimmäiseksi tietenkin ryntäsin yths:lle. Ja onnistuin saamaan ajat ennen papereiden palautusta, muuten olisin joutunut menemään yksityiselle (joku kuulemma joutui menemään). Kannattaa siis varata ajat etukäteen ja perua myöhemmin, jos ei läpäisekään haastatteluvaihetta. Mukaan tarvittiin myös laitoksen koordinaattorin täyttämä kaavake sekä virallinen, englanninkielinen paperi suoritetuista opinnoista. Jouduin juoksemaan muutaman päivän aikana ympäri yliopistoa. Hankin lisäksi vielä ylimääräisenä paperina japaninkielen opettajalta suosituksen. Lopulta kuitenkin kaikki paperit olivat täytettyinä ja pinossa. Palautin ne ja sitten seurasi kaikista hirvein odotus.

Japanissa tapahtui juuri silloin maanjäristys ja koko maa näytti menneen sekaisin. Television seuraaminen oli painajaismaista. Oli kuin olisi seurannut katastrofi-elokuvaa. Mutta samalla ei voinut kuin ihailla japanilaisia ja heidän kykyään toimia epäitsekkäästi kriisin keskellä (monet japanilaiset lähtivät vapaaehtoisesti auttamaan uhreja). Ja samoin jälleenrakennuksen nopeus äimistytti. Kunnianosoitus myös kaikille pelastustyöntekijöille ja jälleenrakentajille, jotka ovat joutuneet tekemisiin tämän hirveän tapahtuman jälkien kanssa. Ja myös niille, jotka edelleen työskentelevät korjatakseen Fukushiman tilanteen.
Palaan jälleen aiheeseen. Samalla seurasin, kuinka suomalaisia opiskelijoita evakuoitiin Japanista. Mieleeni heräsi huoli, etten ehkä pääsisikään katastrofin takia Japaniin. Tätä ajatusta vahvisti se, että lehtisessä oli mainittu vastauksen tulevan kuun alussa. Ymmärrettävistä syistä vastaus kuitenkin tuli kuun lopulla.

Muistan yhä, kuinka tavanomaiseen tapaan avasin sähköpostini. Tällä kertaa näin vain saapuneiden viestien joukossa otsikon: Hokkaidon vaihto. Niin nopeasti kuin vapisevin käsin pystyin, avasin viestin. Ensimmäinen asia mikä osui silmiini olivat sanat: Onneksi olkoon. En voinut lakata hymyilemästä. Se oli unelmien täyttymys! Lähdin saman tien kv-yksikköön hakemaan tarvittavaa lomaketta (kyllä, täytettävää oli vieläkin). Sen jälkeen soitin vanhemmilleni ja kerroin ilouutisen. Ikävä kyllä en saanut kuitenkaan JASSO-stipendiä, joten toimeen on tultava omilla säästöillä, korotetulla opintotuella ja opintolainalla. Täytin kuitenkin tämän viimeisen lomakkeen ja lähetytin sen Japaniin. Ja tällä kertaa...

...jouduin odottamaan Japanista tulevaa infopakettia ja viisumia varten tarvittavaa eligibility certificationia. Tämä odotus kesti pitkään, mutta siedin sen muita odotuksia paremmin, nyt kun Japaniin pääsy oli varmistunut.

Viimeinkin tuli sitten infopaketti, jonka mukana tulivat lomakkeet, joissa kerrottiin mahdolliset saapumis päivämäärät (ei kannata varata lippuja ennen tämän viestin tuloa), sekä annettiin lomakkeet, joissa kysyttiin toivetta asuinpaikan suhteen, sekä saapumistiedot koneen vaihtoineen. Saapumistiedot ovat tärkeitä, koska lentokentälle lähetetään joku vastaanottamaan uusi uhri tulokas, joten tämä tietää jos jokin lento myöhästyy. Kaavake, jossa kysytään asunnosta, puolestaan on pelkkä toivelista. Siihen pistetään asuntotoive, joka voi toteutua tai sitten ei. Itse valitsin kalleimman, siellä on oma kylpyhuone. Tämän kuun puolivälissä tulee kuulemma tieto siitä, minkä osoitteen saan.

Elikkäs, vaihtoon hakijan täytyy kestää paineita. Pitkä odottaminen on hyvin stressaavaa jo ilman suuronnettomuuttakin. Ja tehtävät pitää hoitaa kiireellä. Kannattaa myös olla hyvä suunnitelma siitä, mitä aikoo opintojensa suhteen tehdä. Mutta nyt näin lähdön lähestyessä voin sanoa, että odottaminen on kannattanut. Papereiden huolellinen täyttäminen ja yliopiston halki juokseminen kantoivat hedelmää. Ja haastava hakuprosessi vain yllyttää minua nauttimaan täysillä vaihtovuodestani. Vaikka sitten pakolla :)

Kirjoittelen seuraavan kerran sitten ylihuomenissa, kerron silloin vähän enemmän haun jälkeisistä tapahtumista. Öitä kaikille!

PS. tänään oli taas uutisia Japanista. Tällä kertaa siellä iski taifuuni. Tuskin on toivuttu maanjäristyksestä, tsunamista ja ydinkatastrofista, kun taifuuni jo iskee. Mitä heidän pitää vielä kestää?

Hajimemashite (はじめまして) ...

...Eli suomeksi hauska tutustua! Kuten niin luova otsikkoni kertookin, tämän blogin tarkoitus on kertoa Japanin vaihtovuodestani. Blogin nimen pähkäilemisessä menikin kauan. Keksin monia hyviä nimiä, mutta ne oli tietenkin kaikki jo käytössä. Satuin sitten Youtubessa törmäämään Kino no tabin (Kino's journey) videoon ja mieleeni juolahti, että tämähän passaa. Elikkäs tällainen selitys nimelle.

Kuten jo yllä mainitsin, tarkoitukseni on jakaa kokemuksiani Japanin vaihtovuodesta niin kavereille, perheelle, ketä nyt sattuu kiinnostamaan. Tarkoitukseni on kertoa myös itse hausta, joten jos joku Oulun yliopistolta harkitsee lähtemistä Japaniin, niin toivon voivani antaa hieman esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Sain syntymäpäivälahjaksi kameran, joten voin sitten pistää tänne kuviakin :)

Olen siis tässä lähdössä 19. päivä Japanin suuntaan ja vietän siellä sitten n. vuoden. Kumma kyllä, tarkkaa paluupäivää ei ole kerrottu, kuulemma ensivuoden elokuun puolivälissä. Yliopisto, jonne suuntaan, Hokkaidon yliopisto, joka sijaitsee (yllätys, yllätys) Hokkaidolla, Sapporon kaupungissa. Hieman alkaa jo jännittää, kun lähtö lähestyy. Osittain aloitin blogin nyt siitäkin syystä, että saisin jotain tekemistä odotuksen ajaksi. Päivien laskeminen alkaa pitäkstyttää. Pakkaamista ja muutamia ostoksia lukuunottamatta kaikki on kunnossa. Vielä en vain tiedä, missä tulen asumaan, mikä pikkaisen mietityttää. Tieto tulee kuulemma "kuun puolivälissä", mitä se nyt sitten taas tarkoittaakaan. Odotan matkaa silti innolla, onhan yli vuosikymmenen kestänyt unelmani viimeinkin toteutumassa!

Huomenissa on tarkoituksenani kirjoitella enemmän itse hakuprosessista. Tältä erää toivotan hyvää yötä!