Mietin, matkustaisinko Helsinkiin VR:llä vai Norwegianilla, molemmat kun ovat halpoja vaihtoehtoja. Päädyin matkustamaan junalla, koska rautatieasema oli kävelymatkan päässä Japanin suurlähetystöstä.
Siinä sitten piti kiiruhtaa aamujunaan. Onnistuin nousemaan oikeaan junaankin ja löytämään paikkani. Mikäs siinä sitten istuskellessa. Nukuttuani parisen tuntia pelailin NDS:ää ja PSP:tä ja luin kirjaa eväitä syöden.
Matka olisi kuitenkin ollut mukavampi ellei äiti neljän lapsensa kanssa olisi ollut samassa vaunussa. Tytöt olivat ihan kiltisti ja osasivat käyttäytyä, mutta pikkupoika hyppeli ympäriinsä ja kiljui täyttä kurkkua. Niin sitä käy, kun vanhemmat päästää lapsen sokerihumalaan. Poika sitten sotki koko vaunun pullaan, suolatikkuihin ja ties mihin. Hiljeni hetkeksi, kun äiti antoi sille DVD-soittimen. Mutta kun pojan sisko yritti pistää sitä soitinta hiljaisemmalle, ettei se häiritsisi muita matkustajia, niin siitähän vasta riemu repesi. Tietenkin tätä ihanaa perhettä piti kestää koko matka.
Löysin perille päästyäni Japanin suurlähetystön nopeasti, se oli ihan vartin kävelymatkan päässä. Siellä osattiinkin odottaa, olinhan soittanut etukäteen ja kertonut todennäköisen saapumisaikani. Astuessani aulaan (joka oli muuten aivan upea, kullatun oloinen), piti pyytää vahtimestaria vapauttamaan hissi oikeaan kerrokseen, muuten hissi ei lähtenyt liikkeelle (nimimerkillä "kokeiltu on"). Oikeassa kerroksessa sitten mennään ovelle ja painetaan kelloa ja kerrotaan millä asioilla ollaan. Ovi aukeaa ja vastassa on vartija ja metallinpaljastin. Kirjoitetaan nimi ylös, kävellään metallinpaljastimen läpi tiskille ja perillä ollaan!
Tiskillä sitten annetaan vain kaikki tarvittavat paperit: täytetty viisumihakemus (jonka voi ladata netistä suurlähetystön sivuilta); passi ja passikuva; yliopistolta saatu certification of eligibility. 25 euron maksu annetaan vasta, kun palataan noutamaan viisumia. Koska olin saapunut ennen heidän taukoaan, minulla oli paljon aikaa ennen kuin pystyin hakemaan viisumin.
Joten lähdin etsimään ruokapaikkaa! Törmäsin lähellä Helsingin tuomiokirkkoa kiinalaiseen ja käväisin siellä syömässä, hintakin oli kohdallaan. Sitten kiertelin vähän aikaa kaupungilla. Neuvoksi: Ei kannata ottaa kauheasti tavaraa mukaan. Raskaan laukun kantaminen väsyneenä ei ole järin mukavaa, varsinkaan vieraassa kaupungissa. Kaduin, että otin mukaani sen sateenvarjon. Varsinkin kun Helsingissä oli hellekeli. Mutta aika varmasti olisi satanut ellei se olisi ollut mukava. Parempi näin päin :) Aivan upea sää Etelä-Suomessa.
Helsinki on Ouluun verrattuna vilkas kaupunki, joten pää meni hiukan pyörälle enkä tiennyt minne päätäni kääntää. Siihen pitää vain kai tottua, Japanin suurkaupungit ovat hieman isompia ja vilkkaampia kuin Suomen :D Lähiöstä suurkaupunkiin.
Lopulta kävin hakemassa viisumin. Sain mukaani muitakin lappusia sekä ohjeita koskien Alien registrationia. Maksoin ja lähdin siitä sitten kohti rautatieasemaa. Aikaa oli rutkasti odotella junan lähtöä, joten harkitsien kaupungilla kulkemista, mutta painava laukku sai harkitsemaan vaihtoehtoja. Istuskelin rautatieasemalla junaa odotellen.
Paluumatka oli hiljaisempi kuin meno. Olin kuitenkin unohtanut, etteivät maksukortit toimi ravintolavaunussa. Käteistäkään ei sitten ollut, kun en ollut älynnyt nostaa. Joten ruokailu jäi väliin. Onneksi olin kuitenkin ostanut juotavaa asemalla, joten hyvin matka loppujen lopuksi sujui. Juna oli kyllä hieman kylmä yöaikaan junan suunnatessa kohti pohjoista, mutta se ei haitannut.
Lopulta minä sekä painava laukkuni sateenvarjoineen ja viisumeineen saavuimme Ouluun. Ensimmäinen asia mikä kotona tulee mieleen? Ruoka. Mikään ei voita keskiyön ateriaa rankan reissun jälkeen. Onnistunut matka. En pitkästynyt, sain sen mitä lähdin hakemaan, en hukannut mitään ja selvisin yhtenä kappaleena! Menestys!
Lisätietoa: Viisumi on välttämätön kaikille, jotka suunnittelevat viipyvänsä Japanissa yli 3 kuukautta. Pelkkä viisumi ei riitä, vaan paikan päällä on suoritettava alien registration. Ymmärtääkseni siihen saadaan kuitenkin apua. Ja jos ei saada niin aina voi pyytää. Luotan aina paljon (vähän liikaakin) siihen, että kaikki päättyy lopulta hyvin, joten etukäteen stressaaminen on turhaa. Tykkään vain stressata mitättömillä asioilla, tunnen itseni silloin paljon pätevämmäksi kuin todellisuudessa olen :D Eikä tässä odotellessakaan ole muuta tekemistä. Paitsi laskeskella päiviä. 9 päivää lähtöön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti