Paperien täyttelyä ja odottelua

Kuten eilen jo lupailin, kerron vähän tuosta Japanin hakuprosessista. Eli tämä minun vaihto-ohjelmani nimi on HUSTEP ja se on Hokkaido Universityn ja Oulun yliopiston kahdenvälinen vaihto.
Varoitan etukäteen: Jos aikoo hakea Japaniin täytyy varautua sekä pitkiin odotuksiin että pikaisiin paperien palautuksiin.

Hakuprosessi lähtee käyntiin netin kautta lähetettävällä hakemuksella. Tämä oli uusi systeemi ja hieman arvelutti, että pääseekö tämä nyt perille asti. Hakemuksen liitteeksi piti pistää motivation letter, jossa piti tyypilliseen tapaan perustella "miksi juuri sinä", miksi haluaa lähteä Japaniin jne. Lisäksi täytettiin monia muitakin papereita, jotka kaikki löytyy vaihtari-sivulta. Mukaan tarvittiin myös suosituskirje opettajalta, minkä saaminen ei tuottanut lainkaan ongelmia, lehtori oli iloinen saadessaan osallistua.

Ja tietenkin piti myös valita kurssit, jotka aikoo kohdeyliopistossa ottaa, ja hyväksyttää ne oman laitoksen koordinaattorilla. Siinä nyt vain oli sellainen pikku probleema, että kursseja ei vielä ollut ylhäällä missään. Netistä löysin kuitenkin edellisen vuoden kurssivaihtoehdot, joten kirjasin ne ylös varmistuttuani siitä, että se kelpaa. Koordinaattorin kanssa ei puolestaan ollut lainkaan ongelmia kurssien kanssa. Koordinaattori vain totesi, että humanistisessa tiedekunnassa melkein kaikki voi hyväksilukea opintoihin. Jos ei muuten paikkaa löydy niin ulkomailla suoritetuille opinnoille voi tehdä kokonaan oman osion. Kätevää.

Kun kaikki paperit oli sitten lähetetty, odoteltiin. Lopulta sähköpostin kautta tuli kutsu haastatteluun. Haastattelu tehtiin osittain suomeksi ja osittain englanniksi. Eipä siinä mitään, hieman hermostutti, mutta koska olen muutenkin lähdössä ulkomaille niin osasin varautua siihen, että kielitaito tarkistetaan ensimmäisenä.
Haastatteluhuoneessa kaikki ehdokkaat (mukana olivat myös Tohokun yliopistoon hakevat opiskelijat) pistettiin istumaan toisiaan vastapäätä ja kaikilta kysyttiin vuoronperään ihan odotettavia kysymyksiä mm. miten matka vaikuttaisi opintoihisi, nopeuttaisiko se valmistumista, miksi haluat lähteä... Haastattelu sujui hyvin ja meille kerrottiin, että myöhemmin tulee viesti, jossa kerrotaan, keitä ehdotetaan Japaniin vaihto-opiskelijoiksi. Sieltä sitten ilmoitetaan, kuinka monta he ovat valmiita ottamaan harkittaviksi.

No, haastattelua seurasi luonnollisesti pitkä odotus. Tarkastelin sähköpostia vähän väliä, purin turhautumista kavereihin... Lopulta tuli viesti, että voisin lähettää hakemuksen Japaniin. Siitä alkoi taas toisenlainen painajainen: hakemus tulisi olla kv-yksikössä alle viikon sisällä!
Hakemusta varten tarvittiin kaksi valokuvaa, piti tehdä englannin kielitesti (joka maksoi 25 euroa), käydä terveydenhoitajan tarkastettavana, johon kuului näytteenanto ja röntgen. Ensimmäiseksi tietenkin ryntäsin yths:lle. Ja onnistuin saamaan ajat ennen papereiden palautusta, muuten olisin joutunut menemään yksityiselle (joku kuulemma joutui menemään). Kannattaa siis varata ajat etukäteen ja perua myöhemmin, jos ei läpäisekään haastatteluvaihetta. Mukaan tarvittiin myös laitoksen koordinaattorin täyttämä kaavake sekä virallinen, englanninkielinen paperi suoritetuista opinnoista. Jouduin juoksemaan muutaman päivän aikana ympäri yliopistoa. Hankin lisäksi vielä ylimääräisenä paperina japaninkielen opettajalta suosituksen. Lopulta kuitenkin kaikki paperit olivat täytettyinä ja pinossa. Palautin ne ja sitten seurasi kaikista hirvein odotus.

Japanissa tapahtui juuri silloin maanjäristys ja koko maa näytti menneen sekaisin. Television seuraaminen oli painajaismaista. Oli kuin olisi seurannut katastrofi-elokuvaa. Mutta samalla ei voinut kuin ihailla japanilaisia ja heidän kykyään toimia epäitsekkäästi kriisin keskellä (monet japanilaiset lähtivät vapaaehtoisesti auttamaan uhreja). Ja samoin jälleenrakennuksen nopeus äimistytti. Kunnianosoitus myös kaikille pelastustyöntekijöille ja jälleenrakentajille, jotka ovat joutuneet tekemisiin tämän hirveän tapahtuman jälkien kanssa. Ja myös niille, jotka edelleen työskentelevät korjatakseen Fukushiman tilanteen.
Palaan jälleen aiheeseen. Samalla seurasin, kuinka suomalaisia opiskelijoita evakuoitiin Japanista. Mieleeni heräsi huoli, etten ehkä pääsisikään katastrofin takia Japaniin. Tätä ajatusta vahvisti se, että lehtisessä oli mainittu vastauksen tulevan kuun alussa. Ymmärrettävistä syistä vastaus kuitenkin tuli kuun lopulla.

Muistan yhä, kuinka tavanomaiseen tapaan avasin sähköpostini. Tällä kertaa näin vain saapuneiden viestien joukossa otsikon: Hokkaidon vaihto. Niin nopeasti kuin vapisevin käsin pystyin, avasin viestin. Ensimmäinen asia mikä osui silmiini olivat sanat: Onneksi olkoon. En voinut lakata hymyilemästä. Se oli unelmien täyttymys! Lähdin saman tien kv-yksikköön hakemaan tarvittavaa lomaketta (kyllä, täytettävää oli vieläkin). Sen jälkeen soitin vanhemmilleni ja kerroin ilouutisen. Ikävä kyllä en saanut kuitenkaan JASSO-stipendiä, joten toimeen on tultava omilla säästöillä, korotetulla opintotuella ja opintolainalla. Täytin kuitenkin tämän viimeisen lomakkeen ja lähetytin sen Japaniin. Ja tällä kertaa...

...jouduin odottamaan Japanista tulevaa infopakettia ja viisumia varten tarvittavaa eligibility certificationia. Tämä odotus kesti pitkään, mutta siedin sen muita odotuksia paremmin, nyt kun Japaniin pääsy oli varmistunut.

Viimeinkin tuli sitten infopaketti, jonka mukana tulivat lomakkeet, joissa kerrottiin mahdolliset saapumis päivämäärät (ei kannata varata lippuja ennen tämän viestin tuloa), sekä annettiin lomakkeet, joissa kysyttiin toivetta asuinpaikan suhteen, sekä saapumistiedot koneen vaihtoineen. Saapumistiedot ovat tärkeitä, koska lentokentälle lähetetään joku vastaanottamaan uusi uhri tulokas, joten tämä tietää jos jokin lento myöhästyy. Kaavake, jossa kysytään asunnosta, puolestaan on pelkkä toivelista. Siihen pistetään asuntotoive, joka voi toteutua tai sitten ei. Itse valitsin kalleimman, siellä on oma kylpyhuone. Tämän kuun puolivälissä tulee kuulemma tieto siitä, minkä osoitteen saan.

Elikkäs, vaihtoon hakijan täytyy kestää paineita. Pitkä odottaminen on hyvin stressaavaa jo ilman suuronnettomuuttakin. Ja tehtävät pitää hoitaa kiireellä. Kannattaa myös olla hyvä suunnitelma siitä, mitä aikoo opintojensa suhteen tehdä. Mutta nyt näin lähdön lähestyessä voin sanoa, että odottaminen on kannattanut. Papereiden huolellinen täyttäminen ja yliopiston halki juokseminen kantoivat hedelmää. Ja haastava hakuprosessi vain yllyttää minua nauttimaan täysillä vaihtovuodestani. Vaikka sitten pakolla :)

Kirjoittelen seuraavan kerran sitten ylihuomenissa, kerron silloin vähän enemmän haun jälkeisistä tapahtumista. Öitä kaikille!

PS. tänään oli taas uutisia Japanista. Tällä kertaa siellä iski taifuuni. Tuskin on toivuttu maanjäristyksestä, tsunamista ja ydinkatastrofista, kun taifuuni jo iskee. Mitä heidän pitää vielä kestää?